Ehdinkin jo ihmetellä, mikä ihmeen härveli Riissalmen ja meidän tontin välisessä ruovikossa mellastaa. Zoomasin, sen minkä kamera mahdollisti ja otin muutaman kuvan.
Pian tulikin selittävä puhelu. Naapurimme Hannu siellä kyseli, josko osallistumme aikaisemmin suunnittelemamme kaislojen niittoon.
Totta kai, minä hihkaisin, samalla päästään niistä kamalista ”ihmissyöjäkasveista”, jotka takertuvat jalkoihin ja raapivat vatsaa uidessa! No, eivät ne mitään tietenkään syö, mutta inhoan niitä sydämeni pohjasta! En kuitenkaan voinut päättää asiasta yksin, joten veljeni Stevelle piti soittaa ensin. Hän on meidän mökki-rahaministeri. Vihreää valoa tuli onneksi
Illalla sitten kaksi masiinaa ryömivät Hannun rantaan Chicon haukkujen saattelemana ja aloittivat työt.
Oikeastaan olin jo menemässä yöpuulle, mutta ei siitä mitään tule; pojilla kun tuota työintoa näyttää riittävän. Siellä ne edelleen touhuavat täyttä päätä, vaikka kello on pian 23!
Hurjan jännittävää! Huomenna varmaan ovat täällä. Mahtaa olla outoa, kun ranta yhtäkkiä onkin puhdas.
”Tupsun” kuitenkin jätämme. Se on järviruokoympyrä, joka on ollut paikallaan lapsuudestani saakka. Minulla oli tapana soutaa vene sen sisään, sitoa se paikalleen ja lukea kirjoja rauhassa. Ainahan minä luin kun muilta ”projekteiltani” (joita oli paljon!) ehdin ja pystyin välttämään äitini taloustyökomennukset.
Huomenna otan kuvia ”ennen ja jälkeen”, sekä tietysti näistä hassunkurisista niittokoneista!
Elsin Blogi 