Vanhusasioilla jatkan edelleen.
Hyvää viikonloppua!
.
Eilen illalla kirjoitin:
Viime aikoina en ole kovin usein käsitellyt vanhusasioita; kahdessa edellisessä kirjoituksessa kuitenkin. Jatkan edelleen samalla teemalla, eli kirjoitan vanhusten ja sairaiden hoidon ja huolenpidon laiminlyönneistä.
Se että aika pitkään olin niistä hiljaa, ei tarkoita sitä, etten asioita olisi pohtinut ja niiden eteen työskennellyt.
.
Luultavasti aina kytevä kipinä sytytti uuden kirjoitusvimman, kun sain sähköpostia eräältä toimittajalta. Hän oli löytänyt blogini ja halusi kuulla mielipiteeni vanhuspalvelulaista. Jatkoimme keskustelua puhelimessa. Ehkä joitakin mielipiteitäni näkyy artikkelissa, jota parhaillaan työstää. Linkki blogiini tulee lehteen joka tapauksessa. Siitä olen tosi iloinen.
Mitä mieltä vanhuspalvelulaista olen voi lukea blogissa; vaikkapa edellisessä insertissä Helsingin kaupunki rikkoo vanhuspalvelulakia – Sointu ja Paavo Pulkkisen tarina (15.8.2013)
Lain valmisteluvaiheessa olen purkanut tuntojani insertissä Vanhuslaista ja omista mielentiloista ja tunteista (17.8.2012)
Olen pettynyt. Olemme yhtä suossa kuin tähänkin asti.
Jos vanhusten asumispalvelu- ja muita maksuja pohtiva työryhmä ei saa parempaa tulosta aikaiseksi kuin ne lukuisat, jotka pohtivat ja riitelivät vanhuslain tiimoilta, niin se istuu aivan turhaan.
.
Tällä hetkellä olen lisäksi hirmuisen turhautunut. Se kumpuaa Ruotsin TV:n ”Dokument inifrån” ohjelmasta joka näytettiin tänään Yle Femmalla. Ohjelma tuli ulos Ruotsissa loppuvuodesta 2011. Valitettavasti en usko, että parannusta asioihin sen jälkeisessä ajassa on tullut Ruotsissakaan.
Suomenkielistä tekstitystä ohjelmassa ei valitettavasti ole. Siitä risuja YLE:lle. Tällaisen ohjelman lähettäminen edellyttää ehdottomasti tekstitystä.
Tai ehkä ovat päätelleet, että suomenkieliset suomalaiset eivät katso YLE Femmaa?
Ohjelma on katsottavissa 14.9.2013 asti osoitteessa http://arenan.yle.fi/tv/1799061
(huomautus 22.10.2013: ohjema on poistettu Areenasta)
.
Ohjelman nimi on Florence Karlssonin viimeinen matka (Florence Karlssons sista resa). Se kertoo 80-vuotiaan rintasyöpäsairaan Florencen viimeisestä ajasta. Häneltä murtui olkapää ja hänet leikattiin. Hän sai keinotekoisen olkanivelen. Kaiken piti olla hyvin ja kuntoutuksen piti luonnollisesti alkaa.
Sitten ihan kaikki meni pieleen.
Kuntouttavan tahon kanssa ei lähettävällä sairaalalla enää ollut sopimusta, joten sinne ei päässyt. Vaikka Florence oli ollut siellä hoidossa pari kuukautta aikaisemmin. Eikö muka ollut muita kuntouttavia tahoja valittavissa? Toisen tahon mielestä Florence oli liian sairas kuntoutettavaksi (vaikka hänelle oli tehty kallis tekonivelleikkaus!) ja kolmannen mielestä hän ei taaskaan ollut tarpeeksi sairas päästäkseen sairaalaan saatikka sitten saattohoitoon.
Mielenkiintoista on se, että tässäkin ohjelmassa haastatellut päätöksentekijät olivat selitteleviä miehiä. Ei millään pahalla, mutta onko kunnallisten päättäjämiesten aivoissa joku puute? Valikoituuko kunnallisiin johtajavirkoihin joku eritynen miestyyppi?
Vasta loppuvaiheessa, kun potilas sai kotikäynnille kivunhoitoon erikoistuneen lääkäri- ja hoitajatiimin (joka koostui kahdesta naisesta) alkoi tapahtua; tajuttiin miten kovien kipujen kanssa Florence taisteli.
Sitä ennen KUKAAN ei ottanut vastuuta. Kukaan ei kokenut velvollisuudekseen tai halunnut hoitaa. Kun Florence vihdoin sai kunnon kivunlievityksen ja pääsi sairaalaan, hän kuoli. Seuraavana päivänä.
Tämä tapahtui naapurissamme. Hyvinvointivaltiossa nimeltään Ruotsi.
.
Yritin ohjelman jälkeen rauhoittua ja kuunnella radiosta kesäpuhujaa, mutta en pystynyt keskittymään. Ajattelin Florencen tarinaa ja kaikkia heitä joita turhan byrokratian seurauksena laiminlyödään; jotka eivät saa tarvitsemaansa hoitoa ja huolenpitoa.
Kaiken kukkuraksi tuli ikävä omia vanhempia ja alkoi itkettää. Ajattelin varsinkin isää, jonka viimeinen polunpätkä oli aika pitkä ja ankea huolimatta siitä, että hänen hoitoaan ei laiminlyöty.
.
Miten ns. hyvinvointivaltiot kohtelevatkaan ihmistä?
Voidaanko yleensä puhua hyvinvointivaltioista, kun heikoimmista ei pidetä huolta? Vai tarkoittaako sana tosiasiassa sitä, että yhteiskunta onkin ensisijaisesti hyvinvoivien, terveiden ja vauraiden? Silloin nimitys hyvinvointivaltio on paikallaan; muussa tapauksessa ei.
.
En oikeastaan enempää nyt halua kirjoittaa.
Pelottaa tulla vanhaksi. Tai ei ehkä vanhaksi, mutta sairaaksi ja avuttomaksi. En ikinä halua virua toisten armoilla.
On aivan sama, mitä lakeja säädetään, kun niitä ei kuitenkaan noudateta.
On aivan turha ministereiden ja kansanedustajien röyhistellä rintaansa ja sanoa ”me saimme vanhuspalvelulain aikaiseksi”. Tarpeeksi hyvää ja jämäkkää lakia eivät osanneet tai halunneet laatia.
Eivät lait tilannetta paremmaksi muuta, jos ne ihmiset, jotka päätöksiä tekevät ja lakia soveltavat eivät muuta ajattelu- ja toimintatapojaan.
Ei Suomessa, ei Ruotsissa eikä missään muuallakaan maailmassa.
Elsin Blogi 